Tahtoisin selittää

Mutta laiva odottaa

Postauksia blogiin ei lähitulevaisuudessa tule päivittäin. Eiköhän aina silloin tällöin jonkun mantereen mobiiliverkko löytyne.

Viimeinen ilta Kataloniassa

Tällä kertaa. Auto palautettu, sama mukava hotelli Barcelonassa kuin aiemminkin. Huomenna jotain ihan muuta.

Olen nimenomaan Kataloniassa, en Espanjassa. Tätä mieltä on valtaosa paikallisista. Autonomisen Katalonian historia alkaa yli 1000 vuoden takaa, Espanja nykymuodossaan alkoi olla olemassa viitisensataa vuotta sitten. Viikon autoreissun aikana en kuullut puhuttavan espanjaa ympärilläni juuri lainkaan, katalaania kaikkialla. Barcelonassa tosin käytetään pääasiassa espanjaa. Tässä parin viikon aikana on silmät auenneet, vaikka olenkin ollut jossain määrin tietoinen alueen historiasta.

Katalaanin puhujia on maailmassa enemmän kuin suomenkielisiä. Francon voitettua Espanjan sisällissodan 1939, katalaanin kielen käyttäminen kiellettiin. Vuodesta 1975, kun Franco lähti lauluun ja diktatuuri loppui, kieli on saatu palautettua osaksi elämää itsehallintoalueella. Espanjan kieltä kuulee, tai näkee opasteissa ja mainoksissa hyvin rajoitetusti. Toki lähes kaikki paikalliset ovat kaksikielisiä.

Katalonialla on halu, ja mahdollisesti aikeita itsenäistyä Espanjasta, Katalonian talous on vahva verrattuna köyhään etelään. Vallalla on ajatus, että vauraampi ja työtätekevä Katalonia elättää laiskaa etelää verotuksen kautta.

Vuonna 2017 Kataloniassa äänestettiin itsenäistymisestä, keskushallinnon kiellosta huolimatta. Espanja lähetti tuhansia poliiseja estämään äänestämisen. Eli pamputtamaan ihmisiä jotka yrittivät äänestää, sekä takavarikoimaan äänestyslipukkeet ja sulkemaan äänestyspaikat. Siellä hakattiin mummoja ja pappoja sairaalakuntoon. Äänestyksen jälkeen Katalonia julistautui itsenäiseksi. Espanja puuttui itsehallintoon, ja määräsi uudet vaalit. Katalonian kapinajohtoa vangittiin, osa pakeni ulkomaille.

Kansallistunne elää täällä vahvana, sen aistii ja huomaa kaikkialla. Hyvällä tavalla. Harvassa on kerrostalo ilman yhtäkään Katalonian lippua, jos talossa on lipputanko siellä todennäköisesti liehuu Katalonian värit. Julkisissa rakennuksissa on lippuja vähintään riittävästi. Ihmiset ovat ylpeitä kielestään, sitä puhutaan vauvasta vaariin. Kaikkea kulttuuria on Katalaaniksi. Monessa paikassa tarjoilija auttoi, koska espanjankielisiä menuja ei ole. Muusta Espanjasta poiketen täällä on jopa omat poliisivoimat, jonka korkein johto sai seurauksia kun ei käskenyt joukkojaan puuttumaan äänestykseen itsenäistymisestä. Espanjan poliisia tai kansalliskaartia ei täällä näy, paitsi jos on aikomus itsenäistyä.

Girona

Eilen oli lepopäivä, tänään on hyvin aikaa valmistautua reissun seuraavaan etappiin. Parturi, pyykkäys ja shoppailua. Nyt on repussa suorat housut, kauluspaita ja muuta itselle vierasta juppikamaa.

Sopivasti sattui sadepäivä tänään, illalla tuli väestönsuojelutiedote puhelimeen. Melkein säikähdin kun luuri alkoi ulista kun sireeni eikä hiljentynyt sitten millään.

Esterri d’Àneu & Baqueira

Tossua toisen eteen-päivä.

Auto jäi hiihtokeskuksen parkkiin 2000 metriin, +16 astetta. Hiihtohissit pyöri ja lumitykkejä testailtiin. Juttelin paikallisen oppaan kanssa, kuukauden kuluttua on jo täysi talvihulina päällä. Huskyjä treenataan ja kelkkoja huolletaan. Kuulostaa tutulta.

Hankala kuvitella, että talvikausi alkaa täälläkin niin pian. Paita hiestä märkänä ihailin perhosia ja kukkia yli 2500 metrissä.