memento mori

Parin tunnin bussimatka aavikolla. Kun pääsin hostellille, harmitti vähäsen että jo huomenna matka jatkuu. Tämä on jostain syystä viehättävin kaupunki tähän mennessä, arkkitehtuuri on jotain ihan muuta kuin aiemmin. Kuumaa, kuivaa ja karua. Matalia kivisiä taloja. Aurinko tuntuu armottomammalta kuin missään tähän mennessä. Kaiketi sijainti autiomaassa, 2400 metriä merenpinnasta vaikuttaa asiaan. Jossain näillä nurkilla nasa testailee Marsiin lähetettäviä laitteita, olosuhteet täällä ovat lähimpänä punaista planeettaa.

Kun vuotuinen sademäärä on 5 mm, puisto näyttää tältä. Puilla on kastelujärjestelmä. Kauempaa katsoin, että tämä on jonkin sortin joutomaata tai purkutyömaa.

Erilainen aamu, heräsin makuubussin yläkerrasta näköalapaikalta. Chilestä löytyy lähes kaikki mahdolliset maisemat ja ilmastot, aivan huikea maa!

Miten kiittelinkään itseäni, että päätin viime hetkellä vaihtaa 2 bussia lentoon. Olisi ollut ehkä turhan brutaali matka, reilu 3 vuorokautta bussin kyydissä, kahdella muutaman tunnin vaihdolla. Tulee näinkin mentyä Chile päästä päähän maita pitkin (:

Nyt Calamassa akklimatisoitumassa 2300 metrissä, huomenna San Pedro de Atacamaan hieman korkeammalle. Toivottavasti näin toimimalla vältyn vuoristotaudilta tulevissa seikkailuissa.

Auto palautettu, yksi päivä aikaa tehdä jotain. Opastettu retki pingviinejä katsomaan Tulimaahan, kyllä kiitos!

Lappi-Tulimaa lentämättä!

Oli tarkoitus jatkaa matkaa maita pitkin. Olin jo hankkinut bussiliput Punta Arenas-Santiago, vaivaiset 50 tuntia sisältäen 8 tunnin vaihdon. Muutama päivä sitten tulin toisiin ajatuksiin, peruin bussit ja ostin lennon. Tämän reissun ei ole tarkoitus olla perseestä! 2 yötä peräkkäin bussissa olis saattanut olla liikaa. Enkä edes etene lentäen, palaan muutaman tuhat kilometriä takaisinpäin.

Ja takaisin Chileen. Viimeinen yö kattoteltassa, huomenna päättyy yhteinen taival Suzukin kanssa. Neljä viikkoa meni ihan liian nopeasti. Yli 5000 kilometriä, kymmenen säkkiä grillihiiliä ja muutama viinipullo. Henkeäsalpaavia maisemia, mukavia ihmisiä. Kymmeniä ja kymmeniä ennennäkemättömiä kasveja ja eläimiä.

Kierros oppaan kanssa oli hintansa arvoinen. Mukaansatempaavia tarinoita alueen asuttamisesta jääkauden jälkeen. Luonnosta, alkuperäisasukkaista ja heidän elämästään. Kulttuurin häviämisestä, mitä on viime vuosikymmeninä elvytetty.

Mielenkiintoinen anekdootti oli, että ensimmäisistä tänne tulleista eurooppalaisista lähes kaikki kuolivat, useampi retkikunta. Sairauksiin, Patagonian ankariin oloihin, kuka mihinkin. Vain muutama palasi Espanjaan kertomaan mitä tapahtui. Valloittajien hevosia ja koiria sen sijaan pärjäsi täällä, ja jäi paikallisten käyttöön. Ei sekään loppuviimein auttanut Tehuelche-kansaa elämään perinteidensä mukaan, nomadi metsästäjä-keräilijöiden rippeet on nykyään tarhattu neljään reservaattiin.

Mikäs se on näissä maisemissa heräillä. Pikainen aamupala, ja kansallispuiston portille odottamaan aukeamista ensimmäisten joukossa. Yhden päivän pääsylippu puistoon turisteille 30€, paikalliset paljon halvemmalla. Miksei Suomessakin?

Tunnin sain aivan omassa rauhassa ihastella jäätikköä ennen kun turistibusseja tuli tusinoittain. Luomoavaa katseltavaa, kun 70 metriä korkeasta jäätiköstä irtoaa isoja lohkareita. Jälleen kerran, ei ole sanoja miten upeaa!

On se Suomessakin huikeaa, mutta tämä on kyllä se kuuluisa next level.

Villihevosia

Patagonian vaelluspääkaupunki, sanovat. Ja sen kyllä huomaa, en todellakaan ole ainoa gringo kylässä.

Eilen kävin pubissa muutamalla, täysikuun aikaan kun ei millään saa unta. Siellä oli hyvin riehakas tunnelma. Jossain vaiheessa iltaa dj ilmoitti, että nyt alkaa karaoke. Itsellä ei kantti riittänyt mennä esiintymään, vaikka moni muu uskalsikin. Sitten alkoi soimaan Bohemian Rhapsody, isäntä kaipaili laulajaa lavalle. No, kukaan ei rohjennut tarttua mikkiin mutta kaikki kuitenkin lauloivat omissa pöydissään. Ykskaks yllättäen dj otti musiikin pois, oli ihan huikeaa a cappella yhteislaulua. Helposti elämäni päräyttävin karaokekokemus!