memento mori

4 viikossa ehti pienen pintaraapaisun tästä valtavasta maasta. Ruoka on todella herkullista, ihmiset mukavia ja maisemat kerrassaan huikeat, Tyyneltämereltä aavikon ja Andien kautta Amazonille! Myös vanhat, alueella vaikuttaneet kulttuurit arkeologisine jäännöksineen tekivät vaikutuksen. Inka, Chimú, Moche ja Chachapoya muutamia mainitakseni.

Tämä pieni Toyota kuljetti mukavasti yli 4000 km parissa viikossa.

Nyt lentokentällä, kohti uusia seikkailuja. Onneksi lento on myöhässä, ehdin lähettää taskuun unohtuneen avaimen taksilla hotellille.

Ajoin 40 rajoitusalueella 79 km/h tutkaan. Kyttä esitteli sakkotaulukkoa, sen mukaan maksettavaa tulisi reilu 700€. Vuokra-autoa palauttaessa olisi maksu edessä, sakko toimitetaan sähköisesti heille. Kysyin, eikö tätä voisi hoitaa tässä paikanpäällä mitenkään. ”Mitä ehdotat”, kysyi kyttä. Mietin muutaman sekunnin, ja sanoin 200 dollaria. Ylinopeus oli sillä kuitattu. Ei edes vituta, lähinnä helpottunut olo. Olisi voinut jäädä kortti siihen + sakot.

Näköjään joka reissulla kehitysmaahan joudun lahjomaan viranomaisia ainakin kerran.

Vuonna 1533 tällä aukioilla teloitettiin espanjalaisten valloittajien toimesta Atahualpa, viimeinen Inkakuningas.

Chachapoyas-kansan kaupunki ja linnoitus yli 1000 vuoden takaa. Vuoren huipulla 3000 metrin korkeudessa.

Kuélapiin voi saapua kahdella tavalla. Joko 10 kilometrin patikka jyrkkää ylämäkeä tai gondolihissi.

On nimeltään kaupunki, sekä ennen Inkoja alueella vaikuttanut intiaanikansa.

Matka tänne oli kerrassaan mielenkiintoinen ja jännittävä. 12 tuntia ratin takana yhden pysähdyksen taktiikalla.

Eilen näkemieni maanvyöryjen vuoksi osasin odottaa niiden hidastavan matkantekoa myös tänään. Kymmeniä ja kymmeniä isoja maakasoja tiellä, suurimmaksi osaksi oli vain toinen kaista siivottu. Ainakin kolmessa kohdassa oli puolet tien leveydestä kadonnut kokonaan satoja metrejä alas rotkoon. Kyseessä on valtatie, paljon raskasta liikennettä.

Viimeöinen rankkasade teki Máncoran keskustasta mutavelliä. Ensimmäisen tunnin aikana en edennyt kahtakaan kilometriä. Näkyi muutaman maa/mutavyöryn jäljet, ja parista kohtaa päätiestäkin oli hävinnyt osia. Isoja ja pieniä autoja jumissa mudassa.

Nyt yötauolla Piurassa. Ensimmäinen espanjalaisten Etelä-Amerikkaan perustama kaupunki, vuodelta 1532. Pikkuhiljaa kun alan sisäistämään Perún standardit, sanoisin keskustan olevan erittäin viehättävä.

Toista tuhatta kilometriä ajoin käytännössä aavikolla, kunnes päiväntasaajan lähestyessä alkoi vihertää. En toki yhteen putkeen ajanut.

Löytyihän sitä Perustakin ihan oikeaa biitsiä! Yllättävän vähän tosin, rannikkoa kun riittää tuhansia kilometrejä. Ja aavikkoa, hiekasta ei ole pula. Surffausmestoja on kyllä, mutta hengailuun sopivia leppoisia hiekkarantoja ei kovin montaa.

Oksennustauti vaivasi toissapäivänä, tämä rantaloma on mennyt lähinnä siitä toipuessa. Ruokamyrkytystä veikkaan.

Sukellusten jälkeen ajelin Huanchacoon, siellä meni 4 päivää lepäillessä. Toki pari arkeologista kohdetta ehdin käydä katsomassa. Ja joka päivä päikkärit!

Ei ollut suunnitelmissa tulla Pucusanaan, saati sukeltamaan. Onneksi aikataulu on just nyt sen verran väljä että onnistui helposti. Lähitulevaisuudessa on tiedossa haastavampi sukelluskohde, edellisestä kerrasta on jo useampi vuosi aikaa. Reissua varatessa sanoivat, että pääsen mukaan ainoastaan mikäli käyn ennen kyseistä sukellusta dyykkaamassa ainakin kerran. Otin varmuuden vuoksi 2 sukellusta, meni oikein hyvin! Kai se on vähän kun pyörällä ajaminen, kerran kun oppii sen osaa loppuelämänsä.

Jälleen vuokra-auto alla, mukava olla oman aikataulunsa herra myös liikenteessä!