memento mori

Vielä pari kuukautta sitten en tiennyt Karibialla Nicaraguan edustalla sijaitsevan, Kolumbialle kuuluvan saariryhmän olemassaolosta mitään. Kunnes kouluttaja alkoi puuhata viikon sukellusreissua sinne ja kysäisi mukaan. Ei tarvinnut miettiä hetkeäkään.

Ensin lennettiin saarista isoimmalle nimeltään San Andrés. Sinne koko 10 hengen huikean mahtava porukka saapui pitkin päivää jokainen omaan tahtiinsa, kuka mistäkin. Golfauto tai koppimönkkäri vaikutti olevan suosituin tapa tutustua saareen, niin mekin tehtiin. Ihan käsittämättömän hauska päivä!

Seuraavana aamuna lento Providencialle, pienempi ja paljon rauhallisempi saari. Meillä oli käytössämme kokonainen majatalo rannalla, oli aivan napakymppi viihtyisyyden, safkan ja sukelluksen kannalta! Aamuisin vene haki meidät kämpän edustalta kyytiin ja toi takaisin päivän päätteeksi. Kolme sukelluspäivää eli 7 dyykkiä. Viimeisin sukellus oli meikäläisen sadasensimmäinen, olipahan paikka saavuttaa tämä virstanpylväs!

Sukellettiin haiden seassa, hiukan jännitti tuijottaa muutaman metrin etäisyydeltä itseä pidempää petoa silmästä silmään. Kaikkea muutakin merenelävää näkyi niin etten jaksa luetella. Uusi kokemus oli myöskin sukeltaa keskelle tuhansien kalojen tiheää parvea. Laivan hylkyä käytiin tutkimassa sisäpuolella. Näkyvyys oli joka sukelluksella parempi kuin aikoihin missään, reilusti yli 20 metriä.

Oltiin ihka oikealla ja aidolla reggaeseudulla, sen näki ja kuuli kaikkialla. Meidän sukellusopas oli letkeän rento paikallinen rastapää. Jopa veneessä matkalla sukellusmestoille reggae pauhasi poppikoneista ja tunnelma oli hyvin leppoisa.

Tässä oiva kohde jos mielessä on viikon-parin loma trooppiselle saarelle. Toki Suomesta tänne tullessa on tiedossa vähintään kolme lentoa. Makuasia, itse sanoisin että on hyvinkin vaivan arvoinen. Hintataso on manner-Kolumbiaa korkeampi, mutta silti suomailaisin silmin huokea. Sukellusta on tarjolla, surffareitakin näkyi. Yöelämää, vesijettejä ja shoppailua sellaista kaipaaville tarjoaa San Andrés. Jos tarkoitus on rentoutua ja nauttia rantaelämästä, hyvästä ruuasta ja letkeästä tunnelmasta ilman massoja niin Providenciaa suosittelen. Englanti ja espanja on viralliset kielet, alkuperäisväestön ensimmäinen kieli on Creoli. Eli paikallinen versio englannista mm. jamaika- ja brittitvistillä.

Nyt on sukeltamiset vähäksi aikaa sukellettu. Tai oli jo reilu viikko sitten, ei lomalla kuulu herätä joka aamu kelloon. Taganga on tullut parissa kuukaudessa hyvin tutuksi, eteenpäin siis.

Pari tuntia bussilla viidakossa rannikkoa seuraillen saavuin Palominoon. Sympaattinen pieni kylä meren rannalla. Täällä ei ole sukellusta tarjolla, surffausta senkin edestä. Turisteja näkyy enemmän kuin Tagangassa. Tai siis länkkäreitä.

Ensimmäiset kolme yötä vietin mangotilalla. Hiljaisuuden ja rauhan rikkoi lähinnä bambumajan ympäristöön tipahtelevat kypsät mangot. Aika kului melko lailla uima-altaassa ja riippumatossa tilan isännän passatessa, ai että! Toki tuli myös tubingia harrastettua Palomino-joessa. Väittävät sen olevan maailman lyhyin jäätiköltä valtamereen laskeva joki, mene ja tiedä.

Tänään vaihdoin majapaikkaa, oma mökki yksityisellä biitsillä. Tämä se vasta hieno paikka on. Aion jatkaa riippumatossa lepäämistä toistaiseksi.

ei sen enempää

on kaikki tää

koita ymmärtää

Edellisestä päivityksestä on näköjään vierähtänyt jo 4 viikkoa. Niin se aika rientää kun viihtyy. Edelleen sijainti on Taganga, Kolumbia. Divemaster tutkinto suoritettu, oli melko tiukkatahtinen kuukausi. Kello soi joka aamu 6, seitsemäksi sukelluskoululle valmistelemaan päivän reissua. Päivällä 2 sukellusta, illat teoriaa. Ei siinä paljon muuta jaksanut. Varasin toisen kuukauden samasta mukavasta hostellista, koska sovin jääväni harjoittelemaan oppaan hommaa ainakin kuukaudeksi.

Sekalainen kuvakokoelma viimeajoilta:

Rescue diver-sertifikaatti plakkarissa. Oli tavallaan hieman hämmentävä kurssi vaikka kaiken opinkin. Kirjalliset materiaalit otin suomeksi, kouluttajan kanssa puhuinme pelkästään espanjaa. Aikaisemmat sukelluskurssit olen opiskellut englanniksi. Melkoinen kielten sekamelska päässä. No, opinpahan sukellustermistön kaikilla kolmella.

Tänään aloitin divemaster-kurssin. Sen suoritettuani hyppään amatöörisarjasta ammattilaistason alimmalle portaalle, eli käytännössä sukellusoppaaksi. Voin alkaa elämään sukelluspummina ympäri maailman!

Kurssille päästäkseen on suoritettava 5 erilaista testiä. Eniten jännitti 400 metrin uinti ilman varusteita, siispä aloitimme suorittamisen siitä. Alle 12 minuutin suorituksesta saa 1 pisteen, mikä on vähimmäisvaatimus. Alle 8 minuutin suorituksesta saa maksimin eli 5 pistettä. En meinannut saada edellisenä yönä unta kun stressasin uintia niin paljon. Tässä reissun aikana en ole oikeastaan urheillut enkä ainakaan laihtunut.. Elättelin toiveita 12 minuutin alituksesta.

Aamulla kello 6 tapasimme rannalla. Paita pois, saa suorittaa. Aluksi kauhoin aivan liian lujaa, 100 metrin kohdalla piti vaihtaa hetkeksi selkäuintiin ja tasailla hengitystä. 200 metrin jälkeen oli vahva tunne että tänään ei onnistu. 300 metrin jälkeen jo vähän löysäilin ja mietin että treenaan kuukauden joka päivä niin saatan läpäistä testin. Sitten alkoi kurssikaveri kannustaa rannalta, nyt kunnon loppukiri! Onneksi kannusti, aika oli 7.47. En meinaa vieläkään uskoa todeksi. Harva meistä on rautaa.

Olen näemmä laiskistunut blogin päivittämisen suhteen viime aikoina.

Maantieteellinen sijainti on tällä hetkellä Taganga, Kolumbia. Galapagossaarilta kolmella lennolla Santa Martaan, siellä vietin pari päivää lepäillen ja siirtomaakaupunkiin tutustuen. Kaupunki kuitenkin, joten siirryin läheiseen pikkukylään.

Innostuinpa taas sukeltamaan, nyt kun on piiiitkästä aikaa päässyt takaisin lajin pariin. Sukellus on parasta pään tyhjennystä ja meditaatiota. Täällä sitä voi harrastaa köyhtymättä kohtuuttomasti. Pelkkien hupisukellusten sijaan keksin kouluttautua lisää. Huomenna on viimeinen käytännön harjoitus, sen hyväksytysti suorittamalla olen pelastussukeltaja harrastuspuolella.

Galapagossaarilla. Olisin viihtynyt vaikka kuukauden, nyt on kuitenkin aika jatkaa matkaa.

Mahtava paikka, jos on ajatus matkustaa tänne niin menehän ihmeessä!

Mikä mesta! Valkoista hiekkaa ja turkoosi meri. Jättiläiskilpikonnia, iguaaneja ja merileijonia kaikkialla.

Aika on mennyt lähinnä riippumatossa chillaten, välillä jaksanut rannalle asti. Sukeltamassa kävin pari kertaa, kymmeniä haita ja rauskuja aivan kosketusetäisyydellä.