memento mori

Eilen luonnontieteellinen museo, tänään kasvitieteellinen puutarha ja linnoitus.

Jälleen yksi välietappi saavutettu. Reilun tunnin myöhässä, koska sabotöörit oli tehneet tihutöitä jossain päin Ranskan rautateitä.

Heti metroon noustuani nuori herrasmies kertoi että Jeesus rakastaa meikäläistä ja alkoi laulamaan. Melkein pyysin vaikenemaan.

Aikainen lähtö kapselihotellista, onpahan kokeiltu.. Genevessä junanvaihto, parin korttelin verran ehti ihmetellä keskustaa.

Oli virkistävä kokemus vierailla unionin ulkopuolella. Korkit irtoaa pulloista, pisuaarit huuhdellaan vedellä ja tupakoitsijat huomioidaan kaikkialla.

Ranskan maaperällä jalkani olivat n. 8 minuuttia, junaahan ei lasketa. Se riitti aivan hyvin tällä kertaa.

Nyt espanjalaisessa junassa matkalla Barcelonaan. Kinkkusämpylä, oliiviöljy ja olut ravintolavaunussa sai tajuamaan mitä olen vuosikaudet kaivannut. Tän kulkurin sydän sykkii Espanjalle!

Kollegaa moikkaamassa päivällisen merkeissä.

On yksi hyvistä puolista hiljalleen maita pitkin matkustaessa.

Ei kiirettä, ei stressiä.

Meni päivä pyöräillessä ihan hiton huikeissa maisemissa. Suuret kiitokset paikallisoppaalle!

Pitäis kai syödä -lainen. Kebu vei voiton.

Matkalla Köpiksestä tänne suorastaan tunsin historian rautapyörien kolinaa junanvaunussa. Meinasin säikähtää, kun selän takaa tuli polizei ja komensi ”deine papiere”.

Matka etenee niin ettei huomaakaan, manner-Euroopassa jo!