Kirjoittaja-arkisto:kekevaara

Heräsin hiukan hämmentyneenä bussissa, sisään rynni lauma tullimiehiä. Kohta huudettiin poliisia ja pari matkustajaa vietiin jonnekin. Ulkomaalaiset ei selvästikään ole viranomaisten mielenkiinnon kohteena. Muilta kysyttiin paperit, minua tervehdittiin kohteliaasti. Pääsin sentään pihalle jaloittelemaan, toinen matkustaja tiesi kertoa että etsivät laitonta tavaraa. Ei pelkästään huumeita, myös elektroniikkaa, kultaa yms. Ollaan keskellä Perua, ei lähelläkään rajaa. AikaJatka lukemista ”Ratsia”

Bolivia on tältä erää käyty. Ei ollut oikein mitään odotuksia maan suhteen. Ruoka, ihmiset ja värikkyys yllättivät positiivisesti. Olisin viihtynyt pidempäänkin, paljon jäi näkemättä. Nyt Juliacassa, Perussa. Yhden yön pysähdys vailla mitään käsitystä minne tulin. Maan köyhin alue ja huumesalakuljettajien keskus, jonkun lähteen mukaan jopa 60% asukkaista liittyy jollain tapaa laittomiin bisneksiin. Kaksi ensimmäistä taksikuskiaJatka lukemista ”Lisää leimoja passiin”

64 kilometrin tienpätkä, vaatinut tuhansia ihmishenkiä. 2007 valmistui uusi tie, jolloin tämä jäi turisteille pyöräilybaanaksi. Siitä lähtien on kuollut 50 turistia, viimeisin 5 kuukautta sitten. Oli englanninmutka, italianmutka ja ranskanmutka. Nimetty siinä kohtaa kuolleen turistin kansalaisuuden mukaan. Ei ollut suomimutkaa, eikä tullut ainakaan minun toimesta. Meidän reitin pituus oli 53 kilometriä. Lumihuippujen välistä aloitettiin, päädyttiinJatka lukemista ”Kuoleman tie”

Köysirata eli kaapelivaunurata. Kerrassaan nerokas tapa järjestää joukkoliikenne vuoristoisessa kaupungissa. Kyseessä ei ole mikään turistipyydys joka vie ainoastaan näköalapaikalle. Linjoja on 11, eri puolille kaupunkia pääsee kulkemaan oikein näppärästi! Vauhti ei päätä huimaa, mutta eipä ole ruuhkiakaan. Monesti taksia nopeampi vaihtoehto.

Maailman korkein pääkaupunki. Onneksi ohut ilma ei enää ahdista.

Harmi että oli kuvaaminen kielletty. Minä kun olen lainkuuliainen, en edes yrittänyt salakuvata. Kyseessä oli aarremuseo. Ensin katsottiin 150 vuotta vanhoja kuvia Sucresta. Sitten kierrettiin, hopea-, kulta- ja jalokiviosasto. Täällä on paljon rikkauksia maaperässä, jo 1200 vuotta sitten inkat osasivat jalostaa hopeaa ”tuuliuuneissa”. Eli masuuneissa jotka toimivat tuulen avulla. Keksivät sekoittaa booria hopean sekaan, lopputulemanaJatka lukemista ”Päivä museossa”

Tämän olen kuullut nyt reilusti yli kymmenen kertaa. Taksikuskeilta, oppailta, hotellin respalta ja viimeksi tänään tarjoilijan suusta aamiaisella. En perkele ole! Se on ilmeisesti oletus täällä, jos on länsimainen ja hiukan ylipainoinen. Tai sitten eurooppalaisten osuus turisteista on häviävän pieni jenkkeihin verrattuna, mene ja tiedä. Kaiken huippu oli pingviinireissu. Jossain kohtaa tuli oppaan kanssa puheeksi,Jatka lukemista ”Oletko amerikkalainen?”

Kolme kuukautta sitten lähdin Suomesta. Tuntuu, että olisi vierähtänyt enemmänkin aikaa reissussa. Alkaa vanhalla äijällä takki tyhjenemään. Yli 25 000 kilometriä, satoja ja satoja tunteja matkustusta laivoilla, junilla, busseilla ja vuokra-autoilla. Toki myös yksi 4 tunnin lento. Kalenteri näyttää tältä, vihreä on majoitus ja punainen bussi/juna/laiva. Violetti (vuokra-)auto. Eilen kun pääsin hotellille, ehdin hädin tuskinJatka lukemista ”Sucre”

Ohueen ilmaan totuttu ja elämä hymyilee taas. Aivan järjettömän upea reissu Chilestä Boliviaan, 500 km kansallispuiston ja maailman isoimman suolatasangon kautta. Korkeutta 3700-5000 metriä koko reissun. Päällystettyä tietä ei tällä reitillä näkynyt. Seikkailua senkin edestä. Rengasrikko, rankkasateen mukanaan huuhtomia teitä, mutaan juuttuminen, toisen porukan auton hajoaminen. Laamapihvi Bolivialaisen viinin kera, kokkeliolutta, kuumia lähteitä, geysirejä. HyväJatka lukemista ”Uyuni”

Harvinaisen vittumainen olotila. Päähän sattuu, henkeä ei saa tarpeeksi. Liikkumaan pystyy muutaman kymmenen metriä kerrallaan. Jalka ei nouse, voimaa ei ole. Oksettaa. Akklimatisoituminen ei onnistunut. Liian nopeasti liian korkealle. Tauti alkoi vaivaamaan kun oltiin puolisen tuntia parkissa 5000 metrissä. Paras lääke on laskeutua alle 2500 metrin korkeuteen, mikä matkasuunnitelmista johtuen tapahtuu helmikuussa. Siihen saakka onJatka lukemista ”Vuoristotauti”