memento mori

Ohikiitävän hetken mietin josko vuokraisin sähköauton. Nopeasti tulin siihen tulokseen, etten halua pilata roadtrippiä latauspelleilyä opetellen. Vanhassa vara parempi.

Niin mukava tunnelma kun Barcelonan hulinassa onkin, nyt on aika karistaa kaupungin pölyt jaloista ja lähteä tutustumaan Katalonian maaseutuun.

yli sadan vuoden takaa. Pablo Picasso, self portrait, 1900.

Onko tässä maailman ensimmäinen duck face pose?

Aina aika ajoin voi lukea mediasta, miten paikalliset osoittavat mieltään turismia vastaan Espanjassa. Se on täysin ymmärrettävää, turismiin liittyy ikäviä, paikallisten elämään negatiivisesti vaikuttavia lieveilmiöitä.

Minäkin sain huomata tämän turismiin kyllästymisen syödessäni lounasta. Olin ravintolassa, hieman keskustasta syrjässä, ei niin-turistialueella. Ravintola oli pieni, jokunen pöytä sisällä ja 4 ulkona. Terassille tuli suunnilleen ikäiseni paikallinen neito, kiroten ja tuoleihin törmäillen. Alkoi selvittämään tarjoilijalle kovaan ääneen miten tulee vakipöytäänsä kunhan minä tajuan lähteä. Aika rumasti kuvaili meikäläistä..

Tarjoilija, kenen kanssa olin jo hetken jutellut niitä näitä, hyssytteli ja sanoi ”älä älä, hän osaa espanjaa”

Pahoittelin espanjaksi etten tiennyt olevani varatulla paikalla. Saatiin aikaiseksi hyvä keskustelu aiheesta miten turismi pilaa alkuperäisasukkaiden elinolosuhteet. Ja tuo rahaa seudulle, vanha kunnon kaksipiippuinen juttu.

Vaikka air bnb:n halvemmat hinnat houkuttelisi, majoitun hotelleissa enkä tue yksityismajoitusta, mikä on ilmeisesti suurin syy vuokrien holtittomalle nousulle. Matkustakaamme vastuullisesti.

Keskellä kaupunkia

Eilen luonnontieteellinen museo, tänään kasvitieteellinen puutarha ja linnoitus.

Jälleen yksi välietappi saavutettu. Reilun tunnin myöhässä, koska sabotöörit oli tehneet tihutöitä jossain päin Ranskan rautateitä.

Heti metroon noustuani nuori herrasmies kertoi että Jeesus rakastaa meikäläistä ja alkoi laulamaan. Melkein pyysin vaikenemaan.

Aikainen lähtö kapselihotellista, onpahan kokeiltu.. Genevessä junanvaihto, parin korttelin verran ehti ihmetellä keskustaa.

Oli virkistävä kokemus vierailla unionin ulkopuolella. Korkit irtoaa pulloista, pisuaarit huuhdellaan vedellä ja tupakoitsijat huomioidaan kaikkialla.

Ranskan maaperällä jalkani olivat n. 8 minuuttia, junaahan ei lasketa. Se riitti aivan hyvin tällä kertaa.

Nyt espanjalaisessa junassa matkalla Barcelonaan. Kinkkusämpylä, oliiviöljy ja olut ravintolavaunussa sai tajuamaan mitä olen vuosikaudet kaivannut. Tän kulkurin sydän sykkii Espanjalle!