Kategoria-arkisto: Yleinen

Maailman korkein pääkaupunki. Onneksi ohut ilma ei enää ahdista.

Harmi että oli kuvaaminen kielletty. Minä kun olen lainkuuliainen, en edes yrittänyt salakuvata. Kyseessä oli aarremuseo. Ensin katsottiin 150 vuotta vanhoja kuvia Sucresta. Sitten kierrettiin, hopea-, kulta- ja jalokiviosasto. Täällä on paljon rikkauksia maaperässä, jo 1200 vuotta sitten inkat osasivat jalostaa hopeaa ”tuuliuuneissa”. Eli masuuneissa jotka toimivat tuulen avulla. Keksivät sekoittaa booria hopean sekaan, lopputulemanaJatka lukemista ”Päivä museossa”

Tämän olen kuullut nyt reilusti yli kymmenen kertaa. Taksikuskeilta, oppailta, hotellin respalta ja viimeksi tänään tarjoilijan suusta aamiaisella. En perkele ole! Se on ilmeisesti oletus täällä, jos on länsimainen ja hiukan ylipainoinen. Tai sitten eurooppalaisten osuus turisteista on häviävän pieni jenkkeihin verrattuna, mene ja tiedä. Kaiken huippu oli pingviinireissu. Jossain kohtaa tuli oppaan kanssa puheeksi,Jatka lukemista ”Oletko amerikkalainen?”

Kolme kuukautta sitten lähdin Suomesta. Tuntuu, että olisi vierähtänyt enemmänkin aikaa reissussa. Alkaa vanhalla äijällä takki tyhjenemään. Yli 25 000 kilometriä, satoja ja satoja tunteja matkustusta laivoilla, junilla, busseilla ja vuokra-autoilla. Toki myös yksi 4 tunnin lento. Kalenteri näyttää tältä, vihreä on majoitus ja punainen bussi/juna/laiva. Violetti (vuokra-)auto. Eilen kun pääsin hotellille, ehdin hädin tuskinJatka lukemista ”Sucre”

Ohueen ilmaan totuttu ja elämä hymyilee taas. Aivan järjettömän upea reissu Chilestä Boliviaan, 500 km kansallispuiston ja maailman isoimman suolatasangon kautta. Korkeutta 3700-5000 metriä koko reissun. Päällystettyä tietä ei tällä reitillä näkynyt. Seikkailua senkin edestä. Rengasrikko, rankkasateen mukanaan huuhtomia teitä, mutaan juuttuminen, toisen porukan auton hajoaminen. Laamapihvi Bolivialaisen viinin kera, kokkeliolutta, kuumia lähteitä, geysirejä. HyväJatka lukemista ”Uyuni”

Harvinaisen vittumainen olotila. Päähän sattuu, henkeä ei saa tarpeeksi. Liikkumaan pystyy muutaman kymmenen metriä kerrallaan. Jalka ei nouse, voimaa ei ole. Oksettaa. Akklimatisoituminen ei onnistunut. Liian nopeasti liian korkealle. Tauti alkoi vaivaamaan kun oltiin puolisen tuntia parkissa 5000 metrissä. Paras lääke on laskeutua alle 2500 metrin korkeuteen, mikä matkasuunnitelmista johtuen tapahtuu helmikuussa. Siihen saakka onJatka lukemista ”Vuoristotauti”

Inhottavaa joutua heräämään herätyskelloon, tänään oli hyvä syy. Minibussi odotti hotellin edessä tasan 06. Tämä kyyti vie Bolivian rajalle, siellä vaihtuu alle oikea maasturi ja alkaa 3 päivän seikkailu aavikolla ja vuoristossa. Hiukan olen innoissani! 4400 metrissä odotellaan rajan aukeamista. Ei tarvi höntyillä näin ohuessa ilmanalassa. Lähipäivät näyttää miten sopeudun, ei aavistustakaan koska ei oleJatka lukemista ”Huomenta Suomi”

Parin tunnin bussimatka aavikolla. Kun pääsin hostellille, harmitti vähäsen että jo huomenna matka jatkuu. Tämä on jostain syystä viehättävin kaupunki tähän mennessä, arkkitehtuuri on jotain ihan muuta kuin aiemmin. Kuumaa, kuivaa ja karua. Matalia kivisiä taloja. Aurinko tuntuu armottomammalta kuin missään tähän mennessä. Kaiketi sijainti autiomaassa, 2400 metriä merenpinnasta vaikuttaa asiaan. Jossain näillä nurkilla nasaJatka lukemista ”San Pedro de Atacama”

Kun vuotuinen sademäärä on 5 mm, puisto näyttää tältä. Puilla on kastelujärjestelmä. Kauempaa katsoin, että tämä on jonkin sortin joutomaata tai purkutyömaa.

Erilainen aamu, heräsin makuubussin yläkerrasta näköalapaikalta. Chilestä löytyy lähes kaikki mahdolliset maisemat ja ilmastot, aivan huikea maa! Miten kiittelinkään itseäni, että päätin viime hetkellä vaihtaa 2 bussia lentoon. Olisi ollut ehkä turhan brutaali matka, reilu 3 vuorokautta bussin kyydissä, kahdella muutaman tunnin vaihdolla. Tulee näinkin mentyä Chile päästä päähän maita pitkin (: Nyt Calamassa akklimatisoitumassaJatka lukemista ”Matkalla pohjoiseen”