Kirjoittaja-arkisto:kekevaara

Mutta laiva odottaa Postauksia blogiin ei lähitulevaisuudessa tule päivittäin. Eiköhän aina silloin tällöin jonkun mantereen mobiiliverkko löytyne.

Tällä kertaa. Auto palautettu, sama mukava hotelli Barcelonassa kuin aiemminkin. Huomenna jotain ihan muuta. Olen nimenomaan Kataloniassa, en Espanjassa. Tätä mieltä on valtaosa paikallisista. Autonomisen Katalonian historia alkaa yli 1000 vuoden takaa, Espanja nykymuodossaan alkoi olla olemassa viitisensataa vuotta sitten. Viikon autoreissun aikana en kuullut puhuttavan espanjaa ympärilläni juuri lainkaan, katalaania kaikkialla. Barcelonassa tosin käytetäänJatka lukemista ”Viimeinen ilta Kataloniassa”

Eilen oli lepopäivä, tänään on hyvin aikaa valmistautua reissun seuraavaan etappiin. Parturi, pyykkäys ja shoppailua. Nyt on repussa suorat housut, kauluspaita ja muuta itselle vierasta juppikamaa. Sopivasti sattui sadepäivä tänään, illalla tuli väestönsuojelutiedote puhelimeen. Melkein säikähdin kun luuri alkoi ulista kun sireeni eikä hiljentynyt sitten millään.

Tossua toisen eteen-päivä. Auto jäi hiihtokeskuksen parkkiin 2000 metriin, +16 astetta. Hiihtohissit pyöri ja lumitykkejä testailtiin. Juttelin paikallisen oppaan kanssa, kuukauden kuluttua on jo täysi talvihulina päällä. Huskyjä treenataan ja kelkkoja huolletaan. Kuulostaa tutulta. Hankala kuvitella, että talvikausi alkaa täälläkin niin pian. Paita hiestä märkänä ihailin perhosia ja kukkia yli 2500 metrissä.

Lähes joka ilta löydän itseni kylän baarista, yleensä kirkkoaukiolta tai sen lähistöltä. Jostain syystä majoitus- ja ravitsemusliiketoiminta on keskittynyt niiden ympärille. Edelleen, oletan että näin on ollut keskiajalta lähtien. Aina löytyy viiniä ja yösija väsyneelle matkamiehelle. Kirkot. Unohdetaan jumalat, ja mietitään sitä insinööriosaamista, logistiikkaa, kädentaitoja ja työvoiman määrää mitä kaikenmaailman tornit, muurit ja katedraalit onJatka lukemista ”Herran huoneet”

Tämä päivä meni melko lailla ratin takana. Suunnittelematonta, leppoisaa harhailua maisemareiteillä. Ruska se on täälläkin. Satuin ajamaan kansallispuiston ohitse, ja keksin heittää pienen kävelylenkin ajamisen vastapainoksi. Jo kauan ennen puistoa tien varressa oli vartijan koppi, ja käsky pysähtyä. Siinä piti selvittää suunnitelmat vartijalle. Kyseli varusteista, ja tiedänkö mitä olen tekemässä. Neuvoi mukavan reitin ja antoiJatka lukemista ”Pyreneet”

Tsygäilypäivä Ebro-joen suistossa. Maastonmuodoista ei tietoakaan, 45 kilsaa meni että heilahti. Saattoi olla sähköpyörä.