Toista tuhatta kilometriä ajoin käytännössä aavikolla, kunnes päiväntasaajan lähestyessä alkoi vihertää. En toki yhteen putkeen ajanut.


Löytyihän sitä Perustakin ihan oikeaa biitsiä! Yllättävän vähän tosin, rannikkoa kun riittää tuhansia kilometrejä. Ja aavikkoa, hiekasta ei ole pula. Surffausmestoja on kyllä, mutta hengailuun sopivia leppoisia hiekkarantoja ei kovin montaa.
Oksennustauti vaivasi toissapäivänä, tämä rantaloma on mennyt lähinnä siitä toipuessa. Ruokamyrkytystä veikkaan.






