Heräsin 4 aikaan, puoli 5 olin jo bussipysäkillä. Ensimmäisenä tietenkin. Seuraavana pysäkille tuli paikallinen opas myymään itseään. Aloimme sorvata hintaa kohdilleen, arvelin reissun olevan antoisampi opastettuna kuin itsekseni haahuillen. Ja niin tottavie olikin! Kolmetuntisen kierroksen aikana ei juuri hiljaista hetkeä ollut. Herra oli toiminut yli kymmenen vuotta oppaana, osasi vastata kaikkeen mitä keksin kysyä. Tietämykseni Inkoista on kasvanut päivän aikana hurjasti. Myös kiinnostus heräsi, täytyy pari muutakin kohdetta tutkia ennenkuin alan pätemään.
Bussimatka ylös vuorelle aamuhämärässä oli jo sinänsä elämys. Olimme ensimmäisinä portilla, ennen aukeamista. Sain kulkea ensimmäisenä tyhjään, usvaiseen rauniokaupunkiin päivän sarastaessa. Huikeimpia kokemuksia ikinä, ei ole sanoja. Ei pääse kuvissa oikeuksiinsa.
Machu Picchu oli noin 700 asukkaan kaupunki. Inkojen valtakunnan aikaan Cusco oli vallan ja sotilaallisen voiman keskus, MP taas Inkojen ”yliopisto”. Täällä asui älymystöä; filosofeja, tähtitieteilijöitä, arkkitehtejä, kasvitieteilijöitä, guruja. Väittävät, että vuoren ympäristössä on jopa 11 mikroilmastoa. ”Terassit” mitä kaupungista löytyy paljon, olivat pääasiassa kokeellista viljelyä varten. Tarinan mukaan peruna olisi jalostettu nykymuotoonsa täällä.
MP toimi myös ”lomakeskuksena”, Inkakuningas tuotiin tänne aika ajoin kantotuolilla chillaamaan. Ei ihme, kyllä näissä maisemissa mieli ja sielu lepää!
Lopuksi 2 tunnin patikka takaisin kylään sateisessa viidakossa kiviportaita pitkin. Täydellinen päivä.
memento mori 