Harmi että oli kuvaaminen kielletty. Minä kun olen lainkuuliainen, en edes yrittänyt salakuvata.
Kyseessä oli aarremuseo. Ensin katsottiin 150 vuotta vanhoja kuvia Sucresta. Sitten kierrettiin, hopea-, kulta- ja jalokiviosasto. Täällä on paljon rikkauksia maaperässä, jo 1200 vuotta sitten inkat osasivat jalostaa hopeaa ”tuuliuuneissa”. Eli masuuneissa jotka toimivat tuulen avulla. Keksivät sekoittaa booria hopean sekaan, lopputulemana uunien alaosasta valui jopa 95% hopeaa. Uskomatonta!
Kun konkistadorit saapuivat, alettiin rikkauksia roudata emämaa Espanjaan. Ensin aarteet piti saada Atlantin rannikolle, se oli 5 kuukauden matka aaseilla Buenos Airesiin.
Näyttelyssä oli myös kuvia ja alkuperäisiä koruja maan rikkaimmilta porsailta, kaivosten omistajat ja pankkien perustajat eivät tienneet köyhyydestä mitään. Toista se on ollut tavan tallaajalla.
Myös siirtomaa-aikaista arkkitehtuuria käytiin läpi. Hotelli missä majoitun, on reilu 200 vuotta vanha siirtomaaherran talo. Olen kovasti yrittänyt mielikuvissa päästä siihen aikaan, ehkä jossain määrin onnistunutkin.
Jälleen kerran, asiaan perehtynyt opas oli tae miellyttävästä ja avartavasta kokemuksesta!
memento mori 