Harvinaisen vittumainen olotila. Päähän sattuu, henkeä ei saa tarpeeksi. Liikkumaan pystyy muutaman kymmenen metriä kerrallaan. Jalka ei nouse, voimaa ei ole. Oksettaa. Akklitimasoituminen ei onnistunut. Liian nopeasti liian korkealle.
Tauti alkoi vaivaamaan kun oltiin puolisen tuntia parkissa 5000 metrissä. Paras lääke on laskeutua alle 2500 metrin korkeuteen, mikä matkasuunnitelmista johtuen tapahtuu helmikuussa. Siihen saakka on tarkoitus olla Boliviassa, täällä on mestat korkealla tai vielä korkeammalla. Ensi yö 4000 metrissä, huomenna enää 3700. Matkustajatoveri pelotteli ettei tule olemaan helppo nukkua. Aamulla tietää jos herää.
Tänään oli yhtä tuskaa puolet päivästä, onneksi illalla löytyi kioski mistä saa pillereitä helpottamaan oloa. Kuskin kokalehtiä mussutettiin porukalla pussitolkulla. Toivottavasti huomenna herään paremmissa voimissa.
Luottorauta, tällä reitillä ei muun merkkisiä autoja näkynytkään. Mukava paikallinen kuski, ja mun lisäksi 5 muuta matkustajaa ympäri maailman. Vuorotellen joutuu olemaan sikaosastolla, pääsin pois kesken vuoroni kun oksensin. Vielä pitäis kaksi päivää jaksaa. Elämäni upein, ja ehkä myös hirvein automatka.
memento mori 